Puut, kaikki heidän vihreytensä

Puut, kaikki heidän vihreytensä.
Halusin ojentaa sinulle nurmikon,
                                     kämmnellä,
             koska oli kevät.
En ehtinyt.

Ja varjonpuoleisissa huoneissa joissa nukutaan
             on leikkikalut,
hevonen, koira, savikukot, maatuska
             joka menee karhulle,
ja kaikkea vanhaa kamaa jota kertyy maalle
             kun rauhan aikaa jatkuu,

ja kirjat, Ars amandi, The Tale of Genji, Chekhov.

Heinä kukkii. Ruusu kukkii,
              se on se aika,
ruusun aika kun ruusu puhkeaa,
              ja joskus
käy niin että ruusu mädäntyy, kuivuu nuppuunsa
             kuin tietyntyyppnen tyttö, nainen,
kuin symbolismi jota ironia kosii, ja,

ja tästä vuosikymmenestä jää ruusun tuoksu.

Meidän on näyteltävä sää, ilma, tuuli, mysrky
                                     sade,
               valaistus, ja vuodenaika,
niin kuin sen joka on täynnä vapaata tahtoa
       on täysin riippuvanen kaikesta.

Katson ulos, uunin tuli on kkunalasissa, palaa
        sadetta. savua, vihreitä leppiä vasten.
Mietin, miten monen sodan takana on jo maailmani:
oviaukko takana on se kehys jossa sinä näet minut
        tulossa,
                 menossa, ennen kuin käännyn ja menen,

ja että talo, talo, rakkaus ja iloiset ajat
        eivät aina niin vain satu yhteen.

Nyt, kun jonain yönä oksat tulevat aivan liki ikkunaa
          ja ulkona käy tuuli, myrsky,
nyt, kun
        sanon sanoja tapaillen että
nämä ovat asioita joita en ole keksinyt,
         pikemminkin niin
                                                 että minä olen yksi niistä.

Paavo Haavikko, 1966

The Trees, All Their Green

The trees, all their green.
I wanted to hand the grass to you,
                                   on my palm,
               because it was spring.
I was not in time.

And in the rooms on the shady side where they sleep
              are the toys,
the horse, the dog, the clay whistles, the Russian doll
              walking towards a bear,
and all the old junk that collects in the country house
              when peacetime goes on,

and the books, Ars amandi, The Tale of Genji, Chekhov.

The hay blooms. The rose blooms,
               it is the season,
the rose's season when the rose opens,
              and sometimes
it happens that the rose decays, dries up in the bud
              like a certain type of girl, woman,
like symbolism wooed by irony, and,

and of this decade the rose's fragrance lingers.

We are to act out the weather, the air, the wind, the storm,
                                     the rain,
               the lightning, and the season,
like one who full of free will
       is fully dependent on everything.

I look out, the stove fire is in the window glass, it burns
       against rain, smoke, green alders.
I reflect how beyond many wars my world already is:
the doorway beyond is the frame in which you see me
       coming,
                 going, before I turn and go,

and that the house, the house, love and glad days
        do not always coincide like this.

Now that one night the boughs come quite close to the window
         and outside it is windy and stormy,
now, that
         I say, groping for words, that
these are things I have not invented,
        rather
                                       that I am one of them.

Paavo Haavikko, 1966 (translated by Keith Bosley).

Puut, kaikki heidän vihreytensä
The Trees, All Their Green

Alkyd, oil on canvas, 150 x 130 cm. 

Puut, kaikki heidän vihreytensä
The Trees, All Their Green

Alkyd, oil on canvas, 110 x 90 cm.

Afterglow - The Weight of Absence

Alkyd, oil on canvas, 150 x 130 cm.